Koulukiusaaminen vei itsetuntoni

Pienenä tyttönä minua kiusattiin koulussa. Koulukiusaaminen alkoi heti aloitettuani ensimmäisen luokan peruskoulussa, joka lukeutui Helsingin pahamaineisimpiin kouluihin. Siellä pienen viattoman lapsen into kouluun ja kavereiden saamiseen pyyhkäistiin kerta heitolla pois ja tilalle astui ensin hämmennys ja pelokkuus jonka jälkeen seurasivat itseinho ja ulkopuolisuus jotka kulkivat mukana pitkälle aikuisikään asti. Kiitoksia vaan kovasti kiusaajilleni!

yksinäisyys

Mistä kiusaaminen alkoi

Muutimme Suomeen perheeni kanssa ollessani 7-vuotias ja melko pian muuton jälkeen menin peruskoulun ensimmäiselle luokalle. En varsinaisesti tiennyt mitä odottaa, mutta olin innoissani uudesta elämästäni ja uusista tulevista kavereistani. Olin valmiiksi opetellut mummini kanssa muutaman sanan suomen kieltä ja into uuden oppimiseen oli suuri.

Todellisuus iskeytyi vasten kasvojani kuin märkä rätti, kun minut otettiin silmätikuksi heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Olin puolustuskyvytön, kieltä puhumaton ulkomaalainen joka oli muiden lasten mielestä vain Venäjältä tullut r*ssä. Sitä sainkin kuulla joka ikinen päivä päivästä toiseen, r*ssä, r*ssä ja r*ssä. Minulla ei ollut nimeä, olin vain r*ssä.
En saanut yhtäkään ystävää tai kaveria, vapaa-aikani vietin omassa maailmassani kirjojen parissa, ulkona leikkien ja suomen kieltä opiskellen.

piirrustus

Onneksi sentään luokkani opettaja oli todella mukava ja opinkin kielen hyvin nopeasti. Jo toisen luokan puolivälissä puhuin suomea niin hyvin, ettei puheestani tunnistanut minun olevan muualta. Jälkeenpäin olen kuitenkin ihmetellyt, miksi kiusaamiseeni ei puututtu esimerkiksi opettajani toimesta, sillä varmasti kiusaaminen näkyi ulkopuolisille saakka.

Toisen luokan puolivälissä muutimme toisaalle ja kouluni vaihtui. Muistan vieläkin sen päivän kun menin ensimmäistä kertaa uuteen kouluun ja minut otettiin lämmöllä vastaan. Olin häkeltynyt 8 -vuotias joka ei voinut uskoa onnekkuuttaan, vihdoinkin saisin ystäviä ja minut nähtäisiin minuna. Okei, tietenkin tähän varmasti vaikutti jo täydellinen suomen kielen taitoni, mutta väitän kuitenkin että lapset tässä koulussa olivat aivan eri luokkaa. He tulivat paremmista ja hyväosaisemmista perheistä joilla (suurimmalla osalla) oli lasten kasvatustaidot kohdillaan.
Siihen onneksi päättyi minun taival koulukiusaajien kynsissä, mutta silti noinkin ”lyhyt” ajanjakso jätti syvät arvet minuun ja itsetuntooni. Minua kuvottaa edelleen kun kuulen sanan r*ssä ja väkisin mieleni yhdistää sen itseeni vaikka sitä en ole, en ole koskaan ollut enkä tule koskaan olemaan. Todellisuudessa kukaan ei ole r*ssä.

Yllättävä yhteydenotto

Lukiossa ollessani sain yllättävän yhteydenoton IRC-Gallerian kautta; yksi kiusaajistani tunnisti kuvani ja laittoi viestiä. Viesti meni suunnilleen näin: ”Moi pitkästä aikaa! Mitä sulle kuuluu?”
Tunnistin heti henkilön vaikka aikaa oli jo kulunut. Kyseessä oli pahin kiusaajani joka oikein yllytti muita syömään minut elävältä sanoillaan. Hän oli se homssuinen poikatyttö, joka virnuili omahyväisesti aina kun sai minut itkemään. Hän tykkäsi syödä kuivunutta erikeepperiliimaa sormiltaan ja hänen tukka oli aina takussa ja läksyt tekemättä.
Hän oli selvästi avun tarpeessa oleva lapsi ja tietenkin nyt vanhempana olen ymmärtänyt että hänellä oli kotona ongelmia ja hän oli sellainen koska hänen vanhemmat olivat hänestä sellaisen kasvattaneet, tai enemmänkin laiminlyöneet kasvatustaan. Vastuussa hänestä ja hänen toiminnastaan olivat vain hänen vanhempansa yksin eikä opettajat tai muut lapset.

Kuitenkin hän kehtasi lähestyä minua kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut! Ymmärrän, että hänen koulumuistot ovat varmasti erilaiset kuin minulla ja hän oli jatkanut elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta se, että hän lähestyi minua kuin jotain puolituttua ystäväänsä oli minulle liikaa. Kaikki se viha ja pettymys kiusaajiani kohtaan vyörysi ulos minusta ja koin sen kaiken tunteenkirjon uudestaan, pahaa teki niin että oksetti.

tunteet kuohuvat

Kun sain koottua itseni, vastasin hänelle lyhyesti ja ytimekkäästi että minulle kuuluu oikein hyvää ja että minulla ei ole hänelle mitään asiaa.
Hän vuorostaan ihmetteli käytöstäni johon ilmoitin hänelle muistavani kyllä kuinka hän minua kiusasi ja tällä kertaa minäkin puhun suomea hyvin ja olen kykenevä puolustamaan itseäni. Kerroin myös että minua ei voisi vähempää kiinnostaa keskustella hänen kanssaan. Hän sentään tajusi pahoitella asiaa (vaikkakin hyvin nuivan oloisesti) ja kertoi olleensa lapsi silloin eikä tarkoittanut sanojaan tai tekojaan.
Bravoo! Eipä tuo kauheasti minua enää lämmittänyt kaiken kokemani jälkeen ja tämän myös hänelle kerroin, siihen viestittelymme sitten päättyikin.
Voin rehellisesti sanoa, että minun olisi todellisuudessa tehnyt mieli haukkua hänet pystyyn, huutaa, riehua ja raivota – jopa satuttaa häntä kuten hän oli tehnyt lyödessään minua pari kertaa.
Erona oli nyt se, että minä olin jo aikuinen ja hän oli tapahtumahetkellä lapsi, eli minun piti käyttäytyi aikuismaisesti ja hillitä itseni. Olin jälkeenpäin hyvilläni toiminnastani ja sain vihdoin unohtaa asian.

yksin

Kiusatuksi joutuminen on vienyt itsetuntoni ja olenkin joutunut tekemään paljon saadakseni sen takaisin, enkä ole vieläkään valmis. Vieläkin minusta joskus tuntuu, että muut näkevät minut huonona, kelvottomana tai pelkkänä r*ssänä. Kiusaamisen myötä olen ollut sulkeutuneempi, en uskalla heittäytyä tilanteisiin tai uusiin ystävyyssuhteisiin. Minusta on myös tullut varautuneempi ja nirso ihmisten suhteen. Tarkkailen ja analysoin ihmisiä paljon, jotta osaisin parhaani mukaan arvioida satuttavatko he minua vai eivät. Nämä asiat tulevat automaationa, eli jos haluaisin kitkeä ne pois, minun pitäisi pysähtyä joka kerta ja tehdä erillistä ajatustyötä muuttaakseni käyttäytymistäni. Mutta taustalla on silti aina se satutetuksi tulemisen pelko joka voittaa suurimman osan taisteluista ja pidättäydyn vanhassa tutussa ja turvallisessa suojamuuri ympärilläni.

Äitiys ja kiusaaminen

Äitiyden myötä nämä kokemani asiat ovat jälleen nostaneet päätään sillä nyt minulla on kaksi ihanaa lasta jotka aikoinaan myös menevät kouluun ja voivat myös päätyä koulukiusatuiksi. Eikä huoltani yhtään vähennä se, kuinka koulukiusaamisesta on nykypäivänä uutisoitu. Siitä kuinka yleistä se on ja kuinka vanhemmat sysäävät vastuun opettajille, mutta samalla opettajilla ei ole mitään määrämisvaltaa oppilaisiin vaan oppilaat saavat sanoa ja tehdä opettajille lähes mitä vaan. Ja jos lapsia kiusataan, kukaan ei puutu asiaan ja koulukiusatut lapset joutuvat vaihtamaan koulua parhaimmillaan useammankin kerran pakoillessaan kiusaajia ja pahimmillaan tekevät itsemurhan.

Koulukiusaaminen on selkeästi riistäytynyt käsistä ja onneksi siihen on vielä aikaa kunnes omat lapseni aloittavat koulutaipaleensa ja toivon syvästi että asiat ehtivät muuttua parempaan suuntaan ennen sitä.
Olen itse etukäteen pohtinut omia kasvatustapojani koulukiusaamiseen liittyen ja aion lapsilleni painottaa itsensä suojelemiseksi seuraavia asioita: ketään ei saa kiusata, kenenkään sylkykupiksi tai heittopussiksi ei saa ryhtyä ja joissakin tilanteissa väkivaltaan on pakko vastata väkivallalla (itsepuolustuksena) eikä vaan kääntää toista poskea kiusaajille. Tietenkin myös aikuisille on kerrottava kiusaamisesta, mukaanlukien omat vanhemmat.
Vaikka aikuisetkin kiusaavat toisiaan milloin mistäkin, omasta kokemuksestani voin sanoa ainakin, että lapset ovat siinä erityisen julmia ja niin nuoressa iässä kiusaaminen jättää ihmiseen syvimmät jäljet ja arvet.

Omat lapseni ovat syntyneet Suomessa, heillä on onnekseni suomalainen nimi ja sukunimi, eli he ovat maailmalle suomalaisia ja ainakin toistaiseksi suomalaisia arvostetaan Suomessa ja maailmalla. Toivottavasti lapseni eivät koskaan päädy rasismin kynsiin. Itse aion sillä välin tehdä kaikkeni, etteivät lapseni joudu kokemaan samaa kohtaloa kuin minä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s