Lapsettomuus tuhosi parisuhteeni

Kuvittelin aina tulevani äidiksi alle 25 –vuotiaana ja mielikuvissani haaveilin kahdesta lapsesta. Ensin koulutus, parisuhde, vakituinen työpaikka, oma asunto, lemmikit ja sitten vauva saisi tulla.
Näin ajattelin aikoinaan, jopa puhuin sillä asenteella mieheni äidille että meille saattaisi tulla vauva melko piankin. No eipä tullut. Muistan, että hän kehotti vielä odottamaan vähän, elämään hiukan itseä varten ja katsoa sitten myöhemmin uudestaan.

vauvan mobile

Jätimme kuitenkin mieheni kanssa ehkäisyn pois ja jäimme odottelemaan raskautta sen kummemmin miettimättä asiaa, kunnes huomasimme että aika vain kului ja kului eikä vauvaa kuulunut. Kuukautiset tulivat säännöllisinä kerta toisensa jälkeen ja välillä lähipiirikin uteli jokos vauva olisi tulossa? Olimmehan olleet kuitenkin yhdessä jo useamman vuoden ja asuntokin oli jo hankittu, tilaakin riittäisi vauvalle kolmihuoneisessa asunnossamme.

Kun vauvaa ei kuulunut vielä parin vuoden ”stressittömän” yrittämisenkään jälkeen, alkoi todellinen jyystäminen makuuhuoneessa ja siitä oli stressittömyys kaukana! Kokeilin jopa nostaa jalat ylös seksin jälkeen ja uumoilin sen lisäävän tehoa, turhaan tietysti.
Kun vauvaa ei vieläkään kuulunut, tulivat ovulaatiotestit mukaan kuvioihin ja jyystäminen sen kun vaan jatkui – romantiikka rupesi olemaan touhustamme jo todella kaukana. Jos ovistikku näytti plussaa aamulla, niin seksi piti mahduttaa päivään keinolla millä hyvänsä ettei mene mahdollisuudet hukkaan. Eihän kuitenkaan tiedä milloin se ovulaatio tarkalleen tapahtuisi ja ”tavaran” piti olla asemissa valmiina kun sen aika olisi.
Usein ovulaatiohymiö piirtyi ruutuun juuri silloin kun mieheni oli koko päivän töissä ja aamu alkoikin sitten pikaisella seksituokiolla josta oli spontaanius kaukana. Eipä meitä enää kauheesti siinä vaiheessa hymyilyttänyt. Niitä seksituokioita olikin monia vuosien varrella ja lopulta päätin vihdoin rutiiniomaisen gynekologikäynnin yhteydessä mainita asiasta lääkärilleni. Kerroin, että olemme yrittäneet vauvaa jo useamman vuoden ja en millään tule raskaaksi.

surullinen äiti

Se häpeä jonka tunsin oli sanoinkuvaamaton, gynekologini oli onneksi mies ja ymmärtäväinen. Hän sanoi, että olen lähes parhaimmassa lastentekoiässä ja varmasti tulemme vielä omia lapsia saamaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo oli melko rohkea väite häneltä, sillä eihän hän varsinaisesti sitä voinut edes tietää.
Hänen rohkaisevien sanojen vuoksi sovimme yrittävämme vielä luomusti puolisen vuotta ja  hän lupasi laittaa lähetteen Naistenklinikalle lapsettomuustutkimuksiin mikäli raskautta ei edelleenkään sen aikana kuuluisi. No, eipä sitä kuulunut ja parisuhteemme alkoi toden teolla rakoilemaan.

Kaikki rupesi yhtäkkiä tuntumaan liian vaikealta, tuntui että koko universumi olisi ollut meitä vastaan ja selvästikään meitä  ei oltu tarkoitettu yhteen kun edes yhtä lasta emme saaneet aikaiseksi! Nämä olivat siis minun silloiset ajatukseni. En halua edes arvailla mitä mieheni päässä liikkui tuolloin.
Romantiikka ja intohimo olivat suhteestamme kuihtuneet jatkuvan ovulaation kyttäämisen ja tuloksettomien aktien myötä. Keväällä 2015 päätimme pistää pillit pussiin ja erota. Siitä alkoi elämäni synkin ja raadollisin vaihe (josta onneksi pääsimme lopulta yli).

Eroprosessin aikana minulle tehtiin kuitenkin vielä aukiolotutkimus. Voin sanoa, että se oli täyttä kidutusta, varsinkin kun se osittain vielä epäonnistui. Toisen puolen munanjohtimen toimenpide uusittiin ensimmäisen pieleenmenneen yrityksen jälkeen, eipä toinenkaan aukkari onnistunut ja sen seurauksena toisen munanjohtimen aukiolo jäikin kokonaan mysteeriksi. Silti hoitajat totesivat kaiken olevan ok ja sain reseptin hormonilääkitykseen jota sai ottaa maksimissaan 4 kierron ajan.
Koska eroprosessimme oli käynnissä, siihen tyssäsivät hoidot silloin, kunnes palattuamme lopulta yhteen syyskuussa 2015 aloitin tuon lääkityksen. Hormonilääkitys aiheutti minulle kuumia aaltoja öisin, kärttyisyyttä ja  mielialavaihteluita.

raskaana

Se kaikki oli kuitenkin sen arvoista, koska kolmannesta kierrosta raskaustesti näytti vihdoin plussaa! Kerroin miehelleni ilouutiset marraskuussa 2015, 10. vuosipäivänämme ja siitä alkoi kauan odotettu taipaleemme kohti vanhemmuutta. Epävarmuus ja menettämisenpelko olivat kuitenkin läsnä odotukseni jokaisena päivänä, enkä uskaltanut iloita kunnolla kun vasta 30+ raskausviikoilla, vaikka silloinkin pelkäsin vielä salaa raskausmyrkytystä tai kohtukuolemaa. En vaan voinut uskoa, että vauvamme josta niin pitkään unelmoin, olisi kohta osa meidän elämää! Tiedän että olemme onnekkaita ja olen kiitollinen siitä, ettei tarvinnut sen enempää kärsiä lapsettomuushoidoissa, koska valitettavasti näin ei kaikkien kohdalla ole.

vastasyntynyt vauva

Tahaton lapsettomuus jätti kuitenkin minuun ja meihin pariskuntana syvät jäljet ja vieläkin asiasta kertoessani kyyneleet valuvat pitkin poskiani ja rintaa painaa raskas taakka jonka kannan varmasti mukanani koko loppuelämäni muistojen muodossa. Nykyään vanhemmuuden vaikeina hetkinä yritän muistaa tuon kaiken, jotta muistaisin nöyrtyä tarvittaessa ja muistaa iloita tästä ilosta joka meille on vihdoin suotu.

Tahattoman lapsettomuuden myötä melkein menetin parisuhteeni, itsetuntoni naisena, uskoni vartalooni sekä lopulta menetin läheisimmän ystävyyssuhteeni. Se kaikki oli hintana tuolle ihanalle ihmeelle, joka on  nykyään 2,5 –vuotias tyttönen ja ilostuttaa meidän elämäämme joka ikinen päivä kutsuen meitä äidiksi ja iskäksi. Rakastamme häntä enemmän kuin elämäämme.

Enkä varsinaisesti vieläkään tiedä missä se vika todellisuudessa oli. Mikä aiheutti meidän lapsettomuuden? Toinen lapsemme sai nimittäin alkunsa täysin luomusti esikoisemme ollessa 10kk ikäinen. Jälkeenpäin ajateltuna en  keksi muuta syytä lapsettomuudellemme kuin minun stressi ja jatkuvan hermoilun keskellä eläminen jonka työni aiheutti minulle.
Sillä vaikka stressiä riitti myös vauvavuotenani, olin silti kuin täysin eri ihminen päästessäni pois työkuvioistani ja mieleni oli paljon levollisempi.
Eli voiko olla, että jos olisin ollut toisenlaisessa työssä niin minusta olisi voinut tulla äiti jo aiemmin? Näin tosiaan uskon. Sitä ei voi tietenkään kukaan tietää, mutta kaiken kokemani jälkeen olen päättänyt että en enää koskaan mistään rahasummasta jää sellaiseen työyhteisöön tai hyväksy sellaista kohtelua työnantajaltani.

vauvakuvaus

Mikäli sinä kamppailet tahattoman lapsettomuuden kanssa, suosittelen hyvissä ajoin katselemaan ympärille ja tarkastelemaan elämääsi ja tunnistamaan mahdollisia stressin aiheuttajia. Vaikka aina sanotaan, että raskautta yrittävien tulisi elää mahdollisimman stressitöntä elämää, nykyaikana se tuskin on kovin realistista. Mutta sellainen stressi jota voi itse ennaltaehkäistä, kannattaa ehdottomasti kitkeä ajoissa pois mikäli vain mahdollista. Toivon kaikille raskautta yrittäville pikaista onnistumista ja rohkaisen hakeutumaan ajoissa lapsettomuustutkimuksiin.
Minulle gynekologini aikoinaan sanoi, että jo vuoden aktiivisen yrittämisen jälkeen voi saada lähetteen tutkimuksiin. Kunpa olisin itse ollut tästä aikoinaan tietoinen. Mutta parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, eikö?

10 vastausta artikkeliin “Lapsettomuus tuhosi parisuhteeni

  1. Kiitos tekstistäsi.

    Hakeuduimme itse puolen vuoden yrittämisen jälkeen lapsettomuushoitoihin, koska ikääkin on jo sen verran. Nyt tutkimukset on saatu tehtyä ja hoidot aloitettua (aikaa lähetteestä tähän pisteeseen meni noin 5 kk).

    Tällä hetkellä parisuhteemme voi hyvin. Vauvakuumeesta huolimatta olemme saaneet pidettyä vielä stressin poissa ja mielen suht rentona, muutamia ”alasvajoamisia” lukuunottamatta.

    Meidän lapsettomuuteen syy löytyi minusta ja ovuloimattomuudesta, jota nyt siis on lähdetty hoitamaan.

    Tällä hetkellä pelkään sitä, että mitä jos nyt tärppääkin. Se tuntuu nyt kamalammalta pelolta kuin lapsettomuus. Mutta kukapa ei pelkäisi uutta ja tuntematonta.

    Ei minulla oikein ollut mitään asiaa, kunhan halusin kommentoida ja kiittää mietteistäsi.

    Liked by 1 henkilö

    1. Iso kiitos viestistäsi! Ihanaa, että jaksoit kommentoida kirjoitustani, se lämmittää mieltä!
      Toivon todella, että hoidot tepsivät ja saisitte pian oman vauvan syliin. Ja mahtavaa, että olette ns. ”ajoissa” hakeutuneet lapsettomuushoitoihin.

      Varmasti on pelottava ajatus että jos tuleekin raskaaksi, mutta raskausaika on ainutlaatuista ja maagista aikaa (useimmille ainakin), varsinkin jos raskautta on tovin saanut jo odottaa. Tulehan kertomaan jos/kun tärppää 😉 jännitän puolestanne!

      Liked by 1 henkilö

  2. Meillä multein 8 vuoden yrittämisen jälkeen, terapeutti ja psykiatri kertoi masennukseeni lääkkeenä on saada se oma lapsonen. Rakas mieheni otti yhteyttä Eestissä sijaitsevaan arvostettuun lapsettomuutta hoitavaan klinikkaan Elite nimeltään.
    Loppu tulos tästä yhteyden otosta oli että tänä kesänä menemme 3 viikon häälomalle em. Klinikalle, jossa tarkoitus on tulla kotiin kohdussa se järjettömästi toivottu vatsan pullistaa.

    Voimia teille kaikille, onneksi emme ole yksin painimassa näiden asioiden kanssa!

    Tykkää

      1. Kiitos kannustuksesta, sitä todella tarvitaan. Hoidot ovat niin kalliita ja kuitenkin se takaraivossa pitkään uskoa syönyt pelko pettymyksestä

        Tykkää

      2. Muistan kyllä tuon pettymyksen tunteen vieläkin.. toivottavasti teitä onnistaisi vihdoin! Oletteko jo pitkään yrittäneet, jos saa kysyä?

        Tykkää

      3. Nostaa pesssimistisesti ajattelevan jo valmiiksi siihen tilaan mikä joka kuukausi varmentaa että meidän tulee jo lopettaa, me jäärepäiset valuvialliset vaan yrittää vielä kerran! Ihana että joku aidosti välittää ja tuo empatiaa esille, selkää ryhdistävää että sinun laisia on kuitenkin olemassa ❣️

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s