Arvon vieras nimeltä uni

2 raskautta, 2 synnytystä takana ja aivan liian monta unetonta yötä. Tästä olivat elämäni viimeisimmät vuodet tehty.
Väsynyt, kiukkuinen, alakuloinen ja hajamielinen olivat adjektiiveja jotka sopivat kuvaamaan minua kuin nenä päähän. Energisyys, iloisuus ja spontaanius olivat kadonneet minusta päivä päivältä ja tilalle oli tullut elämäntyötään suorittava ahdistunut, stressaantunut ja rättiväsynyt äiti.

vauva unilla

Tietysti oli myös paljon ihania ja onnellisia hetkiä, en sitä kiellä. Mutta iltaa kohden väsymys oli jo niin kova, että sohvalle nukahdin väkisinkin. Ja öistä ei koskaan tiennyt mitä ne tulevat pitämään sisällään ja saisinko oikeasti edes nukkua. ”Ja jos en saisi, miten jaksaisin seuraavan päivän ilman päiväunia?” monesti mietin. Välillä mieli oli niin maassa ettei mikään tuntunut oikein miltään ja ainoa asia jota pystyin miettimään oli uni, tai enemmänkin sen puute. Unelmoin kokonaisesta hyvin nukutusta yöstä pehmeässä sängyssä, lämpimän peiton alle hautautuneena tunnelmallisesti kuorsaavan mieheni vieressä. Todellisuus iski välillä vasten kasvoja kuin märkä rätti kun pahimmillaan sain juosta poikani huoneessa jopa 30 minuutin välein läpi yön. Siitä oli hupi kaukana, vaikka sekin varmasti luetaan hyötyliikunnan piiriin. Kahdehdin ihmisiä, jotka saivat nukkua läpi yön. Ja halveksuin niitä, jotka siltikin valittivat väsymystään. ”Tulkaapas kokeilemaan mun yöjuoksuja”, mietin mielessäni. Eikö kuulostakkin surulliselta, katkeralta ja epätoivoiselta? Niin minustakin. Tuntuu jopa nololta todeta tuo ääneen.

väsynyt

Nyt voin vihdoin riemu rinnassani sanoa, että arvon vieras nimeltä uni on jälleen keskuudessamme, koko perheemme nukkuu nyt sulassa sovussa. Eri huoneissa ja eri sängyissä! Juuri näin meidän on hyvä olla.
Poikani osalta touhu meni nimittäin niin hulluksi, että jo toista yötä putkeen juoksin hänen huoneeseen 20 minuutin välein, kunnes miehelläni meni hermot. Siitä alkoi nimittäin poikamme unikoulu, aivan spontaanisti, tuosta noin vaan. Ja hyvä niin, sillä itse en olisi millään tajunnut tehdä noin radikaalia päätöstä siinä väsymystilassa jossa olin. Enkä halua edes ajatella mitä olisi tapahtunut jos sama meininki olisi jatkunut pidempään. Olisinko menettänyt järkeni? Mahdollisesti!

Jo seuraavana aamuna olin kuin uudestisyntynyt, iloinen ja reipas hyväntuulinen äiti. Juuri sellainen josta olin unelmoinut pääkopassani joka ikinen kerta kun petyin itseeni, olemukseeni sekä turhauduin omaan kärttyisyyteeni, muistamattomuuteeni ja hitauteeni jotka kaikki johtuivat pitkittyneestä unenpuutteesta. Edellisen kerran olin nukkunut (lähes) kokonaisen yön joskus viime vuoden tammikuussa ja sitä iloa ehti kestää vain kuukauden päivät ennen kuin poikamme syntyi ja valvominen alkoi. Sitä ennen taas nukuin kokonaisen yön vuoden 2016 elokuussa ennen esikoistyttömme syntymää.

vauva nukkuu

Olen huojentunut siitä tiedosta, että nyt vihdoinkin pääsen nukkumaan ja mikä parasta, illalla jopa odotan tulevaa yötä. Lisäksi molemmat lapset nukkuvat heräilemättä,mikä heijastuu myös heidän mielialaan ja vireystasoon päivisin. Kiitos rakkaan mieheni ja toteuttamamme unikoulun.

Unikoulusta ja käyttämästämme menetelmästä on tulossa myöhemmin oma postauksensa, joten pysy kuulolla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s