Mediahuomio ja ryöpytys

Ilta-Sanomien julkaistua jutun kirjoitukseni pohjalta, joka koski Kätilöiden typerimpiä letkautuksia, sain mielenkiintoista palautetta asiasta blogiini saakka. Nyt ajattelinkin sanoa sanottavani asiasta postauksen muodossa, yhtenä kokonaisuutena.

Ensiksi haluan avata sitä, miten ihmeessä Ilta-Sanomat päätti julkaista jutun asiasta, kuka vinkkasi tämän ”suositun” blogini jne? No minäpä kerron!
Ilta-Sanomien toimittaja otti itse minuun yhteyttä ja kertoi, että oli törmännyt kirjoitukseeni, he olivat perhetoimituksessa kiinnostuneet postauksestani ja haluaisivat sen pohjalta tehdä jutun Ilta-Sanomien verkkosivuille. Heidän mielestä aihe on tärkeä ja keskustelua herättävä.

ilta-sanomat artikkeli
Kuvakaappaus Ilta-Sanomien sivuilta 3.2.2019

Ja oikeassahan toimittaja olikin, aihe herätti paljonkin keskustelua. Minulle suoraan tulleen palautteen tiimoilta avaan vielä sanaista arkkuani saamaani palautteeseen seuraavasti:

Se, että päätän kirjoittaa blogiini niistä vähemmän miellyttävistä kokemuksistani, ei suinkaan tarkoita sitä, ettei elämässäni olisi mitään positiivista tai ettei siinä tapahtuisi mitään mukavaa. Nämä kokemukset ovat vain murto-osa elämästäni ja niitä, jotka olen itse päättänyt jakaa blogissani. Mikäli blogini sisältö ei sinua miellytä, lopeta lukeminen ja poistu. Niin helppoa se on. Minä saan kirjoittaa omassa blogissani juuri siitä mistä haluan, milloin haluan ja miten haluan. Kukaan ei ole oikeutettu tulla määräilemään tänne mistä saan ja en saa kirjoittaa, eikä varsinkaan kertomaan että pitäisi vielä jotain ratkaisumalleja esittää.

Tänne on eksynyt nyt sellaisia mielensäpahoittajia, että pakostikin jäin miettimään, että onko tässä nyt kuitenkin käynyt niin, että juttua lukiessa lukijalle on tullut pieni pettymys kun kirjoituksessa esitetyt tapahtumat eivät vastanneetkaan niitä omia pahimpia mielikuvia? Ja sitten on täytynyt tänne tulla purkamaan omaa pahaa mieltään milloin milläkin verukkeella. ”Kasvata paksumpi nahka”, ”tuohan on täysin normaalia kommunikointia, eikä lainkaan ilkeää”, ”sääliksi käy miestäsi ja lapsiasi” ja sitä rataa. Varmaan säälisitte marsuanikin, jos sellainen sattuisi minulla olemaan. No ei ole, eikä kukaan sääliänne kaipaa.

Joku jopa väitti minun kirjoituksen sisältävän v*ttuilua. Mikäli olet tosissasi, niin suosittelen välttämään v*ttuilua omassa elämässäsi, sillä saattaa tulla suru puseroon kun vastapuoli ei välttämättä ymmärräkkään että tarkoituksesi oli ihan oikeasti v*ttuilla.

lynkkaus

Olen itse ollut koko työelämäni ajan ihmisten kanssa tekemisissä ja asiakaspalvelutyössä. Olen hymyillyt, ollut ystävällinen ja mukava myös silloin kun ei ole tehnyt mieli olla. Miksikö? Koska se kuuluu työnkuvaani ja siitä minulle on maksettu. Vaikka kätilöt tekevätkin hienoa ja arvokasta työtä sekä saattavat jälkikasvua maailmaan, niin ei se silti tarkoita että työtään pitäisi tehdä tylyllä asenteella. Kyllä varmaan jokainen ottaisi mieluummin synnytykseensä mukavan kätilön kivalla asenteella kuin työhönsä selvästi leipääntyneen kätilön? Eikä kukaan ole korvaamaton, varmasti kyseiseen työhön muitakin tulijoita olisi jotka tekisivät työnsä paremmalla asenteella.

Ja näköjään täytyy ihan erikseen mainita, että kirjoituksesta ei selviä synnytysteni kulku kokonaisuudessaan, muutenhan tuosta kirjoituksesta olisi tullut romaanin pituinen. Eli jäitä hattuun ihmiset, ei kaikkea tarvitse ottaa liian tosissaan, eikä kaikki ole niin mustavalkoista. Ja kuten omassa kirjoituksessani mainitsinkin, kirjoitukseni koskee vain kätilöitä joiden kanssa itse olin tekemisissä, eli arviolta viittä henkilöä. Enkä ole missään vaiheessa sanonut, etteikö mukavia kätilöitä olisi olemassa.

Ja mitä mieheeni tulee, älkää suotta olko huolissanne. Pitäkää mieluummin huolta omistanne. Mieheni ei olekaan mikään vässykkä, joka pienistä hetkahtaisi. Yhdessä olemme olleet jo yli 12 vuotta ja loistavasti on mennyt!

Ja vaikka selvästi syynäsitte blogini läpikotaisin, teiltä jäi joko huomaamatta tai sisäistämättä seuraava tekstini: ”Toivon asiallista palautetta ja vuorovaikutusta. En kaipaa jeesustelijoita tai arvostelijoita. Uudet näkökulmat yms ovat enemmän kuin tervetulleita. ” Valitettavasti yksikään saamani kommentti ei täyttänyt yllä mainittuja kriteereitä. Muistuttaisin myös miettimään, mitä kommenttinne viestittävät teistä ja elämästänne, asenteestanne puhumattakaan.

Kirjoitan tätä blogia itseäni varten ja heille, jotka viihtyvät blogissani. Toivottavasti tämä kirjoitus edes hieman auttoi eräiden pahimpaan uteliaisuuteen. Mielensäpahoittajat varmasti osaavat itse tiensä ulos blogistani. Ja niitä elämän hehkutusblogeja löytyy netistä pilvin pimein, sinne vaan pläräämään. Niin että mukavaa talvea vaan sinnekkin Eija ja muut vastaavat!

hyvä päivä

2 vastausta artikkeliin “Mediahuomio ja ryöpytys

  1. Toki voit kirjoittaa blogiisi mitä haluat, mutta eikös tänne saa kommentoida myös blogiasi? Jos mieleen kirjoituksestasi tulee olo, että olet herkkänahkainen, eikö ihmisillä ole oikeus sanoa se? Esim se että kätilö kysyy, että sattuuko, on aivan normaalia. Mitä ihmettä sen kätilön olisi pitänyt kysyä tai sanoa?

    Tykkää

    1. Ilman muuta saa, mutta ei sillä oletuksella että nielen kaiken mukisematta. Kuten varmaan ehkä huomasitkin, niin kommentoijat ”sanoivat” paljon muutakin. Ilmeisesti myös muut kohdat kätilöiden toiminnassa olivat mielestäsi täysin normaaleja? Eikö olisi vain helpompi jatkaa matkaa täällä netin ihmeellisessä maailmassa jos sisältö ei oikeasti miellytä?

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s