Enpä ikinä ajattelut koiraa hankkiessani, miten elämäni muuttuisi ja ennen kaikkea, miten mielipiteeni ulkona ympärilläni talsivista ihmisistä muuttuisi. Nyt yli 10 vuoden kokemuksella, pienen chihuahua -koiran omistajana voin jakaa kanssanne lyhyen yhteenvedon pahimmista ihmistyypeistä, joihin olen koiranomistajana tähän asti törmännyt.
1. Saartajat
Ihmiset jotka saartavat sinut ja koirasi, halusit sitä tai et. Vaikka kuinka monta kertaa olen kaikilla mahdollisilla eleillä yrittänyt viestittää haluamattomuuteni pysähtyä tervehtimään (lue: lässyttämään) kyseisen saartajan kanssa siitä, kuinka ”koirani on niin pieni”, ja ”kuinka sillä on varmasti kylmä kun se tuolla tavalla tärisee”, en yleensä ole päässyt liukenemaan paikalta, koska henkilö tulee eteeni joka kerta kun yritän hänet ohittaa. Tämä on erittäin ärsyttävää varsinkin silloin kun on kova kiire, tai muuten vain ei huvita jäädä juttelemaan esimerkiksi rankan vesisateen vuoksi.
2. Lässyttäjät
Ihmiset jotka eivät voi millään ohittaa sitä suloista pientä koiraa muuttumatta pahimman luokan lässyttäjiksi. Pienimuotoinen kommentointi ei suinkaan ole pahasta, mutta ei kenestäkään ole kiva jäädä 20 minuutiksi kuuntelemaan pelkkää ”voi kuinka suloinen, voi kuinka pieni, voi kuinka ihana” jne. Ja vieläpä aikuiset ihmiset sellaisella sössöttävällä äänellä!
3. Kaikkitietävät
Chihuahuan omistajana olen törmännyt näihin ”kaikkitietäviin” yllättävän paljon. He tuntuvat omasta mielestään tietävän paljonkin kyseisestä rodusta, mutta todellisuudessa eivät tiedä siitä yhtään mitään. ”Ai tuo on sellainen Paris Hilton -koira!” Jep, just sellainen..
”Eikös tuo rotu ole Kiinasta peräisin? Mites se lausuttiinkaan..? Tsihauhauhau?” tai ”Mun serkulla on just tollainen koira kuin sulla, ne on tollaisia laukkukoiria (tarkoittaen, että niitä kuuluisi pitää laukussa)” Mahtavaa, kerroppas sille serkulles, että pienetkin koirat tarvitsevat liikuntaa. Jopa chihuahuat.
4. Voivottelijat
Lähes samaa kastia lässyttäjien kanssa, mutta erona on se, että jokainen lause alkaa voivottelulla. ”Voi voi, kuinka pieni koira!”, ”Voi voi, sitä varmasti paleltaa kun tuolla tavalla tärisee.” Voi voi sitä ja voi voi tätä. Voi voi, saisinko jo jatkaa matkaani, kiitos?
5. Vitsiniekat
Nämä minua henkilökohtaisesti ärsyttävät eniten. Siis kuinka vaikeaa on vaan kävellä ohi sanomatta mitään? Vitsiniekan yleensä vielä tunnistaa jo kaukaa siitä riemukkaasta virneestä kasvoilla, ennen kuin suusta pääsee joku surkuhupaisa ”vitsi”. Kuten esimerkiksi: ”Kato, onks toi rotta?” Joo on, justiinsa eläinkaupasta kävin hakemassa..
Tai: ”Mun kissakin on isompi kuin toi sun koiras!” Niinkö? Onpas mielenkiintoista.. katsos kun minullakin sattuu olemaan kissa ja sekin on koiraani isompi. Kerroppas ensi kerralla jotain uutta!
Sitten nämä vitsiniekat vielä pahoittavat mielensä kun heidän vitsinsä eivät naurata. Naurattaisikohan heitä kuulla sama vitsi uudestaan ja uudestaan 10 vuoden ajan?! Tuskinpa vaan.
Ja ei, ei auta yhtään katsekontaktin välttäminen näiden kanssa. Se vitsi murjaistaan silti, vaikka sitten mun selälle jos naama ei sattumoisin kuuntele.
6. Päällehyökkääjät
Ihmisraukat jotka ajattelevat vain omaa napaansa ja tässä tapauksessa ainostaan sitä omaa koiraansa. Kaikki omaa koiraa pienemmät hauvat ovat kuin vapaata riistaa, joiden kimppuun voi ja saakin vapaasti hyökätä. Pahimmillaan koiraa pidetään kokonaan vapaana ja hekotellaan vielä päälle kun yrität epätoivoisesti pelastaa koiraasi hänen monsterikoiraltaan.
Näiden kohdalla harmittaa kun ei itsellä satu olemaan sitä saakelin isoa ja aggressiivista egon jatketta jonka voisi päästää hänen koiransa kimppuun, ihan vaan katsoakseni kuinka se suu sen jälkeen pantaisiin.
6. Uteliaat
Sellaiset vatipäät, jotka eivät ymmärrä, että joillekkin koira on ihan oikeasti kuin perheenjäsen. Kerran kadulla minut pysäytti nainen seuraavanlaisella kysymyksellä: ”Kuinka paljon koirasi maksaa?” ”Onko hän tosissaan?!” mietin ensimmäisenä. Hetken päästä, kerättyäni leukani maasta sain vihdoin vastattua hänelle: ”Koirani ei ole myytävänä”. Siihen hän jatkoi: ”Tarkoitin, paljonko tuollainen koira maksaa?” Tiedän varsin hyvin mitä tarkoitit, en vain halunnut ymmärtää, kuten selvästi et sinäkään ymmärrä mitä soveliaisuus on.
En vielä tänäkään päivänä tajua tätä. Menisi nettiin katsomaan, jos niin kovasti kiinnostaa. Suurin osa ihmisistä ei kehtaisi edes kysyä vastaantulijan laukun hintaa, kun taas hän katsoi tarpeelliseksi ja hyväksyttäväksi udella koirani hintaa tuosta noin vain, edes tervehtimättä ensin.
