Tuholaiset kävivät kotonani yleisavaimella

Olen aina ollut tarkka reviiristäni ja erityisesti siitä, kuka kotiini astuu ja kuka ei. Lasten myötä olen tullut entistä suojelevaisemmaksi, enkä pidä täysin vieraista ihmisistä kotonani, varsinkaan kutsumattomista. Valitettavasti aina ei voi valita kuka toisten koteihin pääsee ja kuka ei, sillä erityisesti vuokra-asuntoihin kohdistuvat huoltokäynnit ja vastaavat vaativat tuntemattomien pääsyn vuokrattuun asuinhuoneistoon. En nyt halua kuulostaa ylihysteeriseltä, mutta eihän ikinä tiedä keitä näiden eri firmojen palkkalistoilla on ja kuinka vaihtuvaa sakkia siellä työskentelee.

Olen kuitenkin ollut aina suhteellisen rauhallinen huoltotoimenpiteitä tekevien firmojen suhteen, koska onhan ne kuitenkin palkattu vuokranantajan toimesta ja tuskin heillä olisi mitään intressejä vaarantaa hyvää sopimuskohdetta, tai näinhän sitä ainakin luulisi.

kotona

Koko asuintaloomme, asuinhuoneistomme mukaanlukien, tehtiin vuokranantajan toimesta tuholaistorjunta, mikä tarkoitti sitä, että huoneistosta oli poistuttava kahdesti 5 tunnin ajaksi kerrallaan. Erityisen raskasta koko prosessista teki sen, että kahden pienen lapsen kanssa piti lähteä evakkoon niinkin pitkäksi aikaa, päiväuniaikoja ja muuta päivärytmiä uhmaten, pakaten puoli omaisuutta mukaan erilaisia mahdollisia tilanteita (joita olisi voinut sattua) silmälläpitäen. Voin kertoa, että parempaakin tekemistä niille tunneille olisi ollut.

Ensimmäisellä kerralla kaikki sujui hyvin, mutta toisella kerralla ei niinkään. Tulin kuopukseni kanssa kotiin vasta illalla, erityisen väsyneenä, tuuletin huoneiston, samalla purkaen puolta omaisuuttamme takaisin omille paikoilleen. Nopeasti syötin iltapuuron ja siirryin laittamaan poikaa nukkumaan entiseen tapaan iltaimetyksen kautta. Laittaessani yövaloa päälle, lamppu ei syttynyt. Yritin uudelleen, tarkistin myös oliko töpseli seinässä. Olihan se, mutta valo ei edelleenkään syttynyt. Turhautuneena kirosin moisen vanhan rotiskon maan rakoon ja otin varatoteutuksen käyttöön, latasin tablettiin yövalosovelluksen, jonka sitten jätin pojan huoneeseen yövaloksi. Yövalo oli tässä vaiheessa vielä välttämätön, koska kävin yön aikana useamman kerran huoneessa imettämässä poikaani.

vauvan yövalo

Seuraavana aamuna tutkin valaisinta tarkemmin ja kummastuksekseni huomasin, että valaisimen runko oli vääntynyt vinoon ja valaisimen lamppu oli kokonaan rikki. Yritin kuumeisesti muistella mitä valaisimelle olisi voinut sattua, olisivatko lapset voineet tiputtaa sen tai muuta vastaavaa. Kunnes minulla välähti! Sitä edellisenä iltana valaisin oli toiminut moitteettomasti ja eilisenä iltana se oli jo rikki, eikä edellisenä päivänä ollut ketään kotona lähes koko päivänä.. paitsi nämä tuholaistorjujat. Siltä seisomalta soitin puhelinnumeroon, josta olin edellisenä päivänä saanut viestin torjuntaan liittyen ja sieltä vastasikin yksi asuntomme torjuntaan osallistuneista henkilöistä. Hieman ihmeissään hän tervehti minua ja meni aivan lukkoon kun kysyin häneltä suoraan: ”Onko jotain, mitä minun pitäisi tietää eilisestä käynnistänne asunnossamme?” Johon sain oudon vastauksen: ”En tiedä, ei minun mielestäni ainakaan, vai onko?” Tähän sitten kerroin löydöksestäni, johon hän hyvin nopeasti vastasikin: ”Ainiin, se lamppu siellä makuuhuoneessa, joo.. mä siis vahingossa kaadoin sen, mutta ei sille mitään kyllä käynyt”. Okei, vai niin.. no, se valaisin on nykyään yhtä vino kuin Pisan torni ja lamppu aivan säpäleinä. Eli joko tämä kaveri oli täysin sokea, tai sitten hän vain päätti olla tiedottamatta asiasta ja katsoa josko kukaan ei asiaa huomaisi. Veikkaan, että kyse on tuosta jälkimmäisestä. Enkä olisi varmasti asiaa huomannutkaan, ellen olisi tuolloin käyttänyt valaisinta yövalona lapseni huoneessa.

tuhoaja

Itse valaisinhan oli minulle täysin arvoton, mutta siinä elämäntilanteessa korvaamaton, koska siinä oli tärkeä himmennysominaisuus ja valaisin toimi lapseni yövalona. Mielestäni olisi ollut vähintäänkin asiallista ilmoittaa, että näin kävi ja pahoitella asiaa. Mahdollisuus olisi ollut myös heti puhelun alussa kertoa oma-aloitteisesti tapahtuneesta, jolloin se olisi tuntunut minusta vähemmän ikävältä. Mutta tuo, että katsotaan loppuun asti jäädäänkö kiinni vai ei, on mielestäni aika kehnoa käytöstä ja pilaa pahimmillaan koko firman maineen, vaikka kyse on todellisuudessa (toivottavasti) ainoastaan yhdestä työntekijästä. Myöhemmin tämä samainen työntekijä hehkutti minulle suu vaahdossa, kuinka heillä ei ole mitään intressejä pimittää vastaavia tapauksia asianomaisilta, vaan he rohkeasti aina kertovan, jos ja kun jotain torjuntakäynnin yhteydessä tapahtuu. Uskoo ken tahtoo, mutta minulle tuo tapahtuma vaan korosti sitä, että kehenkään ei kannata luottaa oli kyseessä sitten yritys tai ei ja että mikäli vain mahdollista, kannattaa aina olla läsnä kotonaan kun sinne tulee esimerkiksi huoltomies yms vastaavat tahot.
Nimim. huoltomiehen suosikkiasukas, koska pitää aina sopia käynnistä etukäteen soittamalla.

Seuraa Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s