Miksi vihaan Facebook -kirppiksiä

En ole koskaan ollut käytetyn tavaran perään, en ainakaan aikana ennen lapsia. Kerran minulta kysyttiin, haluaisinko saada käytettyjä vauvanvaatteita? ”Ei kiitos”, vastasin kohteliaasti hymyn kera. Tilanne oli minulle hyvin vaivaannuttava. Vasta kun minua alkoi turhauttamaan se rahamäärä, joka upposi säännöllisen epäsäännöllisesti lasten erinäisiin hankintoihin (jotka eivät näköjään lopu koskaan), tajusin käytetyn tavaran hienouden!

shoppailu facebook kirppiksillä

Olemme siis hankkineet muutamia lastentarvikkeita käytettyinä, emme kuitenkaan paljoa. Välillä mieheni kiroaa jo valmiiksi kun löydän jotain muka välttämätöntä ja se sijaitsee tietenkin jossain Espoon perukoilla Helsingin sijasta. Pari kertaa hän on sanonut minulle suoraan, ettei ole järkeä lähteä sieltä asti hakemaan, jonka seurauksena uusi metsästyskierros on alkanut. Olen myös huomannut, että hyvällä hinta-laatusuhteella varustetut ”halutut” tuotteet menevät kuin kuumille kiville, kuten esimerksiksi juoniorituolit. Tästä syystä Ikea huutaa jo nimeämme!

Ostokokemukseni ovat olleet vähäisiä Facebookin puolella, mutta melko onnistuneita ja (lähes) mutkattomia. Tuotteen varaus, haku, maksu ja takaisin kotiin – helppoa, eikös? Niin minustakin, mutta ei näköjään aivan kaikkien mielestä. Koska lapset kasvavat ja jotkut tavarat jäävät väistämättä turhiksi, olen päässyt tuntemaan myös myyjän roolin nahoissani. Ja siitä minun onkin aivan pakko avautua. Siis mitä h*lvettiä, ihmiset?
Nyt tulee listaus:

1. ”Ostan, jos tuot keskustaan/metrikselle/kotiini, kiitos!”

Ööh, no en ole tuomassa. Jos mä myyn jotain 5 euron tuotetta, niin mikä ihmeen intressi minulla voisi olla kiikuttaa se jonnekkin pidemmälle kuin omalle kotiovelleni? Varsinkin, kun ilmoituksessani lukee aivan selvästi, että nouto kotoani. Jotkut lukutaidottomat siihen toteavat, etteivät lukeneet koko ilmoitustani, eivätkä sen vuoksi olleet tietoisia asiasta. Okei, no sitten kannattaa lopettaa se shoppailu Facebookissa siihen paikkaan. Se teksti ilmoituksessa on siellä aivan syystä, nimittäin jotta se luettaisiin! Tokihan on myös niitä, jotka lukevat mutteivät siltikään sisäistä asiaa, se on nimittäin taitolaji itsessään.

2. ”Kai sä nyt jossain käyt kun et kerta aina ole kotona kuitenkaan?”

Tämän sain kuulla eräältä ”ostajalta”, jonka piti hakea tuote kotoani varmaan kymmeneen eri kertaan ja koko ajan hakua siirrettiin, koska hänelle tuli aina jotain muuta menoa. Seuravan kerran hän yritti, josko olisin tuonut tavaran hänen kotikulmilleen, johon en suostunut. Sitten kun vihdoin minulla meni hermot kauppojen venymiseen ja hyvästelin hänet, hän heitti tuon ilmoille, kuin yrittäen syyllistää minua hänen omasta mokastaan. Kyllä, tokihan minä jossain käyn, mutta se että missä, ei kuulu hänelle lainkaan.

3. ”Kai voin maksaa vasta sitten kun olet lähettänyt tavaran?”

Tämä osui kohdalleni aivan äskettäin ja luulin ensin henkilön vitsailevan. Eli ensin ”ostajaehdokas” kysyi postitanko? Toki postitan, jolloin ostaja maksaa postikulut. Kaikki sujui hyvin, kunnes hän esitti yllämainitun kysymyksen. Kerroin hänelle, että maksu pitäisi hoitaa etukäteen. Hän sitten ilmoitti, että hän on tottunut siihen, että maksu maksetaan vasta sitten kun tuote on lähetetty, sillä häntä oltiin jo niin monta kertaa huijattu. Siihen totesin sitten, että minä taas olen tottunut siihen, että tuote lähetetään vasta kun maksu on tililläni, todeten, että hän varmaan ymmärtää syyn sille. Tähän hän totesi, ettei hän todellakaan ymmärrä. Ilmoitin, ettei sitten varmaan tarvitse edes jatkaa keskusteluamme. Siihen tuli hyvin selkeä ja tyhjentävä vastaus: ”Ei v*ttu niin”. Kumpikohan meistä olisikaan ollut se huijari?

facebook viestit

4. ”Sopiiko 3€ spk?”

Tämä kysymys vie ostajalta kaiken uskottavuuden, kun kyseessä on parin euron tuote. Näiden kohdalla mietin joka ikinen kerta, ymmärtääkö tämä ihminen edes kuinka paljon postittaminen Suomessa maksaa? Me ei nyt kuitenkaan olla missään Kiinassa, vaan ihan Suomessa. Mieluummin käyn nakkaamassa tuotteen suoraan roskiin, kuin postitan tuotteen ilmaiseksi jollekkin tuiki tuntemattomalle pelkkien postikulujen hinnalla. Eikä kyseisiä ”ostajia” edes hävetä!

5. ”Tarjoon puolet tosta hinnasta, sopiiko?

Ööh, ei sovi. Varsinkaan, kun ilmoituksessani on selkeästi hinta ilmoitettuna, eikä lue erillistä ”/Tarjoa” yms infoa. Näihin en edes vastaa ja tämä aiheuttaakin närää, vilkutellaan ja lähetellään kysymysmerkkejä useamman kerran. Ymmärrän vielä parin euron tinkimistä, mutten posketonta -50% tarjousta.

6. ”Onko tuote millainen käytössä? Mitat? Tarkka väri? Materiaali? Mistä ostettu?” Jne.

Eli kysellään ummet ja lammet muutaman euron tuotteesta. Ymmärrän vielä materiaalikysymyksen ja vastaavat, mutta minua ovat ihmetyttäneet kysymykset tuotteesta käytössä, varsinkin kun myynti-ilmoituksessa on selkeästi ilmoitettu tuotteen olevan käyttämätön. Tai kysymys, mistä ostettu? Monesti olen miettinyt, mitä merkitystä sillä ostajalle todellisuudessa edes on? Ei tuotteella kuitenkaan ole mitään takuuta/palautusoikeutta kyseiseen ostopaikkaan, joten kuinka relevantti tämä tieto hänelle on? Kun olen joskus ilmoittanut etten muista enää, siihen on tullut epäilevä vastaus: ”Ai siitä on niin pitkä aika vai?” Hmm, minulla on muutakin muistettavaa elämässäni kuin se, mistä olen minkäkin tuotteen ostanut, varsinkaan kun kyseessä ei ole mikään nopeasti pilaantuva tuorejuusto, vaan ihan normaali käyttötavara joka ei ns. vanhene. Oikeasti, voisiko peruskouluihin ottaa jonkunlaisen opetuskokonaisuuden koskien myynti- ja ostokäyttäytymistä netin ihmeellisessä maailmassa, jonka ei nykypäivänä pitäisi edes olla niin kovin ihmeellinen enää?

lastenvaatekirppis

7. ”Voin hakea huomenna klo 15.30, muuten en osta ollenkaan”

Tai sitten voisit suoraan suunnata samaa tuotetta myyvään kauppaan ja ostaa tuote uutena, maksaen siitä 60% enemmän ja hakea sen sieltä juuri silloin kuin sinua huvittaa ja kun sinulle sopii. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä tätä. Jos on noin aikataulullisesti rajoittunut, silloin kannattaa skipata Facebook -kirppikset kokonaan eikä edes vaivata myyjää turhilla keskusteluilla, jotka eivät luultavasti edes johda mihinkään, paitsi myyjän turhautumiseen. Käytetyn tavaran myyjälläkin on nimittäin oikeus omaan elämään ja omiin menoihin, vaikka hän myykin käytettyä tuotetta Facebookissa.
Vai onko joku tosiaan joskus sanonut lapselleen, ettei tämä pääse nukkumaan päiväunia sinä päivänä, sillä joku tuntematon Irmeli Orvokki tulee ostamaan häneltä parin euron tuotteen?

8. ” Haluan ostaa, mutta en puhu suomea/englantia, enkä ymmärrä mitä sanot”

Noniin, mitäs tästä edes uskaltaisi sanoa? Minä itse puhun kolmea eri kieltä, joista yksi on suomi ja toinen englanti. Luulisi, että näillä pärjäisi, mutta ei. Siltikin, olen törmännyt tähän ilmiöön, että kovasti ollaan ostamassa, mutta kielimuuri estää aikeet. Sitten turhaudutaan ja huudellaan törkeyksiä perään. Eli sehän on tietysti myyjän vika, ettei Suomessa asuva ulkomaalainen osaa suomen kieltä?

Näitä nyt varmasti olisi muitakin, mutta tuossa ovat nuo kaikista yleisimmät ja turhauttavimmat tapaukset. Vaikka olen elämäni aikana heittänyt paljonkin tavaraa suoraan roskikseen pohtimatta asiaa sen tarkemmin, lasten myötä olen tajunnut, että oikeasti käyttökelpoinen tavara on hyvä laittaa kiertoon ja siitä voi jopa itselleenkin muutaman roposen saada. Mutta mitä kaikkea ihmiset ovatkaan valmiita tekemään tämän muutaman lantin eteen? Minä itse ainakin arvostan aikaani, enkä uhraa sitä siihen, että kiikuttaisin minulle tuntemattomille ihmisille heidän parin euron ostoksiaan. Eiväthän hekään koe tuotetta itselleen tarpeeksi arvokkaaksi, jotta olisivat valmiita näkemään vaivaa ostoksensa eteen. Miksi siis minunkaan pitäisi?

2 vastausta artikkeliin “Miksi vihaan Facebook -kirppiksiä

  1. Torin kautta kaupat ovat ainakin minulla sujunut aina onnistuneesti. Itsepalvelukirppiksiltä tulee ostettua pienemmät hankinnat, vaatteet yms. Facekirput ohitan, siellä on hinnatkin ihan pilvissä. Toki käytettyjen metsästämiseen menee aikaa ja vaivaa mutta kierrätys on lähellä sydäntä ja elämäntapa.

    Tykkää

    1. Kiitos kommentistasi! Olen myös myynyt ja ostanut tavaraa Torin kautta ja siitä ei löydy pahaa sanottavaa. Jotenkin vaan Facebook tuntui helpommalta, kunnes sitten meni aikaa ”hukkaan” näihin em. ”ostajiin”. En nykyään kuitenkaan haluaisi enää heittää myyntikelpoista tavaraa roskiin.. jos ei muuta niin onneksi tarvittaessa saa ilmaiseksi annettua eteenpäin, ottajia tuntuu löytyvän ainakin omien kokemusten pohjalta 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s