Lapset pienellä ikäerolla – tikittävä aikapommi?

Olen aina halunnut kaksi lasta, vaan enpä koskaan ollut miettinyt mitään ikäeroa lasten välille. Minustahan piti tulla äiti jo alle 25 -vuotiaana, mutta toisin kävi. Kun vihdoin tulin raskaaksi lapsettomuushoitojen seurauksena, olin jo 27 -vuotias ja äiti minusta tuli ensimmäisen kerran 28 -vuotiaana. Koska ikäni uhkaavasti läheni 30 ikävuotta, ei kauheasti tehnyt mieli odotella toista lasta kovinkaan pitkään, varsinkaan jos taas olisi täytynyt hakeutua lapsettomuushoitoihin – niissä nimittäin kuluu tovi jos toinenkin. Onnekseni toisen kerran tulin raskaaksi ”jo” 29 -vuotiaana ja synnytin kuopukseni 30 -vuotiaana.

lapset pienellä ikäerolla

Nyt esikoiseni ollessa 3-vuotias, kuopukseni on 1 -vuotias, olen itse 31 -vuotias kahden lapsen onnellinen äiti. Tai siis suurimman osan ajasta olen onnellinen. Ja ennen kaikkea kiitollinen. Mutta se, että lapsia on siunaantunut meille kaksi kappaletta suht lyhyessä ajassa, on myös tehnyt tuhoa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Valaisen asiaa.
On varmasti sanomattakin selvää, että kehoni on joutunut koetukselle kahden raskauden ja synnytyksen vuoksi ja on varmasti syynsä sille, miksi neuvolassa ei suositella uutta raskautta alle vuoden sisällä edellisen vauvan syntymästä. Minä en niistä puheista välittänyt. Miksikö? Koska en suoraan sanottuna edes uskonut, että tulen raskaaksi kovinkaan helpolla tai ainakaan kovinkaan nopeasti. Toisin kävi, nimittäin tulin raskaaksi esikoiseni ollessa 10 kuukauden ikäinen.

Lapsilla 1v 7kk ikäero – millaista se on?

Lapsillani on melkoisen pieni ikäero, mutta ei mikään epätavallinen, on monia samassa tilanteessa olevia perheitä ja joillakin sisaruksilla on vieläkin pienempi ikäero. Siltikin, tähän rumbaan en ollut varautunut kun odotimme toista lastamme. Muistan törmänneeni johonkin artikkeliin, jossa pienten lasten äidit ”varoittelivat” hankkimasta (lue: saamasta) lapsia liian pienellä ikäerolla. Artikkelissa muistaakseni todettiin, että ns. paras ikäero lapsille olisi 3 vuotta. ”Myöhäistä”, muistan miettineeni, sillä olin jo raskaana tuolloin ja lukemani artikkeli jäi kummittelemaan päähäni kuin aave, kunnes lopulta se vihdoin unohtui. Jonkin aikaa sitten kokiessani vaikeita epätoivon hetkiä vanhemmuuden saralla, muistin tämän lukemani ”varoituksen” ja oli kuin silmäni olisivat avautuneet, tajusin vihdoinkin artikkelin varsinaisen sanoman. Sehän oli lähinnä suositus ja enemmänkin ystävällinen neuvo tuleville äideille, jotteivat he päätyisi hermoheikoiksi hössöttäjiksi liian raskaan arjen keskellä. Aiemmin artikkelia lukiessani, en ollut ajatellut asiaa tuolta kantilta ollenkaan, vaan enemmänkin pöyristelevällä asenteella miettien, miten joku voi edes kuvitella tietävänsä yhtään mitään toisten jaksamisesta ja siitä, millä ikäerolla lapsia tulisi saada. No nyt sitten ymmärrän.

sisarukset

Siltikään en vaihtaisi päivääkään pois, sillä mitä aiemmin lapset ovat elämääni tulleet, sitä pidemmän ajan saan viettää aikaa heidän kanssaan ja se on jo tarpeeksi hyvä syy valinnallemme. Kehoni onneksi palautuu ajan kanssa, mutta mieltä täytyy varjella. Täytyy myös olla hyvä tukiverkosto, jotta olisi edes jonkinlainen backup kun oma jaksaminen pettää (ja niitähän tilanteita tulee, halusi tai ei). Tärkeintä on huolehtia omasta hyvinvoinnista ja osata ”jarruttaa”, kun oma jaksaminen alkaa hiipua. Tätä on omalla kohdallani ollut todella vaikeaa hahmottaa, välillä ei vain yksinkertaisesti edes huomaa omaa väsymystään, kunnes onkin yhtäkkiä jo aivan loppu.

Välillä kadehdin pareja ilman lapsia, lähinnä heidän vapauden vuoksi. Kunnes muistan olleeni aikoinaan samassa tilanteessa, tosin pitkän aikaa täysin tahtomattani, saaden vain unelmoida perheen perustamisesta. Sitten palaan mielessäni nykyhetkeen ja totean, kuinka onnekas olenkaan siitä, että sain vihdoinkin sen pitkään haluamani perheen. Tällä tavoin vaikeastakin hetkestä tulee hetkessä helpompi sietää ja nykyhetkestä kultaakin arvokkaampi. Täytyy muistaa ja pitää mielessä, mistä on tullut, sillä hamassa tulevaisuudessa näillä vaikeilla hetkillä ei tule olemaan mitään merkitystä tai todellista painoarvoa, vaan kokonaisuus tulee ratkaisemaan. Oletko ollut rakastava vanhempi ja oletko yrittänyt parhaasi? Ainoastaan sillä on merkitystä, eikä sillä montako lasta sinulla on tai mikä on lastesi ikäero.

Seuraa Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s