Äidin riittämättömyyden tuska

En kuvitellut kirjoittavani tästä aiheesta, mutta nyt on aivan pakko. Törmään jatkuvasti kyseiseen tunteeseen. Tuska, joka syntyy siitä ettei yksinkertaisesti riitä, vaikka kuinka yrittäisi! Se, kun pitäisi olla monessa paikassa samaan aikaan, tehdä useita asioita samanaikaisesti, ehtiä hoitamaan kaikki asiat, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä ja asiat sujuisivat. Yrität ja yrität, täysin turhaan. Koska kuitenkin joku jää paitsioon jossakin asiassa ja tunnet, kun riittämättömyyden aalto pyyhkäisee ylitsesi, jälleen kerran.
”En taaskaan riittänyt…”, pyörii mielessäni.

riittämättömyyden tunne

Äitiyden myötä olen törmännyt yhä useammin tähän, nykyään lähes joka päivä tunnen tuon tunteen ja se ahdistaa minua. Ahdistaa välillä niin paljon, että itku meinaa tulla. Ja samat ajatukset valtaavat pääni yhä uudelleen: ”Miten voisin olla parempi äiti? Miten voisin paremmin riittää kaikille?” En ole vieläkään keksinyt vastausta tuohon, eikä sitä taida edes olla olemassakaan. Vai onko? Sitä kun haluaisi olla omille lapsilleen aina läsnä ja saatavilla, joka ikinen hetki, minuutti ja sekunti. Ja vieläpä parhaimmalla mahdollisella tavalla, eikä miten sattuu. Ja sehän vielä kutakuinkin onnistui hyvin yhden lapsen kanssa. Mutta sitten toisen lapsen astuttua mukaan kuvoihin, yhä useammin jouduin vastakkain tuon riittämättömyyden tunteen kanssa. Enkä tiedä miten siitä pääsisin eroon, vaikka ymmärrän kyllä täysin että vaadin itseltäni liikoja, vähempikin riittäisi varmasti.

Täydelliset äidit, hoi!

Onko olemassa täydellisiä äitejä? Tuskinpa, vaikka itse haluaisin toki sellainen olla. Kukapa ei? En yhtään ihmettele, että äidit masentuvat nykypäivänä niin herkästi. Väkisinkin pistää ahdistamaan, kun joka tuutista pursuaa sitä täydellisyyttä ja esimerkkiä siitä, millainen täydellinen äiti on. Mitä pitäisi tehdä, miten olla ja pukeutua, mitä pitäisi ostaa lapsilleen jne. Sitten kun yrität mahduttaa itsesi siihen muottiin, aina löytyy joku kohta josta et vain yksinkertaisesti sovi muottiin. Aina jollain naapurin Pirkolla menee paremmin äitiyden saralla, eikä hän edes tee sen eteen paljon mitään, se tulee häneltä kuin luonnostaan. Vai esittääköhän Pirkko vain? Voihan toki olla, että todellisuudessa Pirkko tekeekin paljonkin työtä ”täydellisyytensä” eteen, eikä kaikki olekaan niin huoletonta kuin hän antaa ymmärtää?

tunnetila

Tiedän, ettei tässä kirjoituksessa ei ole päätä eikä häntää, toisin sanoen ei mitään järkeä. Eipä ole pääni sisälläkään juuri nyt, ahdistusta vaan. Haluaisin vain saada riittämättömyyden tunteen kuriin ja otan mielelläni vastaan kaikki vippaskonstit, joilla sen voisi taltuttaa – mielellään poistaa kokonaan! Sitä odotellessa, voisin työntää pääni multaan ja toivoa, ettei kukaan kaipaa minua sillä välin. Vaikka, ketä minä nyt yritän tässä huijata? Lasten huuto kuuluu jo, riittämättömyyden tunne on jo nurkan takana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s