Päiväkoti, täältä tullaan!

Elokuussa tyttäremme, minun pieni vauvani aloittaa päiväkodin. ”Onko siitä jo tosiaan 3 vuotta?”, mietin lähes päivittäin. Noin kolme vuotta sitten minusta tuli äiti ensimmäisen kerran. Kolme vuotta sitten pidin pientä kääröä käsivarsillani ja nyt tuo samainen käärö aloittaa päiväkodin. Niin nopeasti aika on mennyt, että olen aivan ymmälläni kuinka paljon pieni vauvani onkaan kasvanut, kuinka hienosti hän osaa puhua ja kuinka mielenkiintoisia juttuja hänen suustaan nykyään jo kuulee. Pian, aivan pian pieni tyttömme menee päiväkotiin, eikä vietäkkään kaikkia päiviään enää minun kanssani.

hiekkalaatikolla

Kuinka ikävä minun tuleekaan häntä. Tekisi mieli perua koko juttu ja takertua tähän aikaan ikuisiksi ajoiksi, vaanpa ei pysty. Eikä tarvitsekkaan. Vanessa on aivan onnessaan siitä, että pääsee päiväkotiin ja kyselee kuin varmistaakseen, että ”onhan siellä myös muita lapsia?” Tuon ikäisellä huomaa jo, kun tarve samanikäisten seuraan sen kun kasvaa. Vaikka hänellä onkin pikkuveli kotona, ei se siltikään ole sama asia. Eivätkä satunnaiset leikkihetken kavereiden kanssa myöskään poista kaipuuta toisten lasten seuraan. Varmasti myös vaikeita hetkiä päiväkodin aloituksen myötä tulee olemaan, mutta uskon vakaasti, että kaikki menee parhain päin.

Varmaan tuosta alkutekstistäkin jo huomaa, että äitiä täällä hiukkasen jännittää. Koko päiväkotimaailma on minulle niin uutta, kun on kuitenkin esikoinen kyseessä. Olen muutenkin sellainen etukäteen jännittäjätyyppi, enkä saa jännitystä pois ennen kuin asia vain tapahtuu ja saa huokaista helpotuksesta. Vaikka vanhemmuus opettaa varmasti siihenkin, että jossain vaiheessa varmaan tulee se turtumus, joka (toivottavasti) laimentaa jännitystä ja ehkäpä myös kiire astuu kuvioihin niin, ettei edes ehdi jännittämään kaikkea niin paljoa.

high-five

Eniten jännitän ehkä sitä, että päivähoidon aloittamisen myötä lapsemme ei kokisi saavansa meiltä tarpeeksi huomiota, eikä ”vapaa-aika” tulisi riittämään kaikkeen tarvittavaan ja että lapsi alkaisi oireilemaan. Ja pelkään myös sitä, että lapsemme ei pitäisikään hoitopaikastaan. Jännitystä ja pelkoa, siitä on tämänhetkinen tunnetilani tehty. Onneksi olemme sisukkaita ja olemme ennenkin selvinneet vastoinkäymisistä, joten varmasti yhdessä tästäkin tullaan selviämään. Toivon kuitenkin, että päiväkodin aloitus tulisi kaikille olemaan kaikin puolin positiivinen kokemus.

Mites muut äidit ja isät siellä, millaisia kokemuksia teillä on?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s