Kuin sydän olisi leikattu kahtia

Elämässäni on alkanut aivan uusi ajanjakso, jollaista ei ole ennen ollut koskaan aikaisemmin. Täysin tuntematon harmaa alue, jolla olen yrittänyt selviytyä hengissä noin kuukauden päivät. Kotiäitiys on jäänyt taakse ja on tullut aika palata takaisin sorvin ääreen. No, ei nyt aivan varsinaisesti työn, mutta opiskelujen pariin.

Käsi kädessä

Enkä halua nyt johdattaa harhaan, olen nauttinut ajastani poissa kotoa, mutta kaipuu lasteni luo on yllättänyt minut täysin. Se tuska, ikävä ja tunne kun tietää, että joutuu olemaan pois toisen läheltä (lähes) tahtomattaan. Toivon todella, että pian joku keksisi, miten onnistuisi olemaan monessa paikassa samaan aikaan! Eikö kukaan? Eipä sitä turhaan sanota, että lapsi mullistaa ja muuttaa elämän. Aivan kuin yksi mullistus ei riittäisi, näköjään jokainen tehty ja tekemätön asiakin mullistuu ja muuttuu lapsen myötä. Kuvitellaanpa vaikka perus pizza-iltaa kotona: ennen lapsia laitoit jäisen pizzan uuniin, odotit x ajan ja otit pois uunista sen ollessa valmis ja lopuksi nautit. Lapsen kanssa mietit ensin miten saat jäisen pizzan uuniin niin, ettei lapsi toheloi edessä aiheuttaen tapaturmavaaraa, pizzan ollessa valmis pähkäilet jälleen kerran miten saat pizzan ulos uunista turvallisesti ja lopuksi joudut vielä jakamaan pizzasi lastesi kanssa, kun et tajunnut ostaa heille omaa/erillistä (sopivampaa) pizzaa. Yhteenveto: edes niin arkinen asia kuin pizzan valmistaminen ei ole enää samanlaista lasten myötä.

Lapsen kaipuu

En vieläkään pääse yli siitä, kuinka hyvältä tuntuu päästä toteuttamaan itseään ja kuinka samanaikaisesti pahalta tuntuu olla poissa kotoa. Kun ikävöi toisen tuoksua, läsnäoloa ja hymyä – ja niin ne päivät vain lentävät ohi samaa kaavaa noudattaen. Toivon, että olisin osannut paremmin ottaa kaiken ilon irti äitiyslomasta ja hoitovapaastani – mutta enhän olisi todellisuudessa osannut, kun en tiennyt miltä kaikki tuntuu sitten kun se on ohi. Jälkiviisaana voi olla montaa mieltä eri asioista, mutta mennyttä ei saa muutettua – se on fakta, eikä se edes haittaa.

Tietyllä tapaa olen myös onnellinen, että vihdoin sain aloittaa uuden alun itselleni ja perheelleni, irtaantua vanhasta työelämästäni ja aloittaa opiskelun uudella alalla. Mutta se ikävän tunne ja kaipuu – helpottaako se koskaan? Kysynpähän vaan.

Seuraa Instagramissa

Yksi vastaus artikkeliiin “Kuin sydän olisi leikattu kahtia

  1. Kyllä se helpottaa. Äidin osa on opetella päästämään lapsesta irti elämään omaan elämäänsä. Tunnetko Lauri Pohjanpään runon ”Maailman meno”? Puhun omasta kokemuksesta kolmen aikuisen lapsen äitinä ja seitsemän isoäitinä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s