Miksi keskeytin opinnot koronan vuoksi!?

Rehellisyyden nimissä perimmäinen syy opintojeni keskeytykselle on yksinkertainen: koronavirus. Virus joka jyllää keskuudessamme ties kuinka pitkään aiheuttaen suurta tuhoa, niin suurta etten edes uskalla kokonaisuutta ajatella. Itse en keskeyttänyt opintojani sen vuoksi, että virusta hysteerisesti pelkäisin uskaltamatta astua ulos koviovesta.

koronaviruksen vaikutukset

Asia ei ole niin, vaan haluan osaltani olla rasittamatta yhteiskuntaa enempää pystyen hoitamaan lapsiani kotona, samalla tietysti paremmin välttäen mahdollisia tartuntoja. Lisäksi opintoni olisivat viivästyneet jo joka tapauksessa koulujen sulkeutumisen vuoksi ja lykkäämällä opintoja vuodella saan samalla myös paremmin osviittaa siitä mitä on tulossa ja onko tulevaisuudessa kuinka järkevää edes yrittää työllistyä yrittäjän roolissa silloisessa taloustilanteessa. Eli lyhyesti sanottuna, saan pari vuotta ostettua itselleni lisäaikaa näin ja kahdessa vuodessa toivottavasti myös talous ehtii jonkun verran elpymään tästä koronaviruksen aiheuttamasta takaiskusta. Vaikka opintoni tällä tavoin viivästyvätkin melko radikaalisti, saan kuitenkin vietettyä lähes kokonaisen lisävuoden pienten lasteni kanssa ja osaan nauttia varmasti entistä paremmin yhteisestä ajastamme kuin aiemmin. Tässä postauksessa käsittelin aiemmin tuntemuksiani, kun esikoiseni aloitti päivähoidon.

Miten sitten lapset suhtautuvat uuteen elämänmuutokseen?

Tähän mennessä lapset ovat suhtautuneet hyvin, Vanessa täyttää elokuussa 4 vuotta ja Maximilian täytti juuri 2 vuotta. Koen itse, että nyt kun lapset ovat jo vähän ”isompia”, niin arkikin rullaa helpommin. Nyt kun päiväkoti tippui pelistä pois, niin täytyy keksiä mielenkiintoista aktiviteettia lapsille ja yrittää ylläpitää jonkintasoista englannin kielen taitoa, jonka varsinkin esikoinen omaksui ällistyttävän hyvin päiväkodissa. Hänestä erityisesti huomaa, että hän kaipaa päiväkotiin ajoittain paljonkin, lähinnä tuttujen rutiinien ja leikkien äärelle – sen vuoksi täytyykin suunnitella jonkinlainen ”leikkirutiini” kotiin, jotta odottamisen ilo säilyisi myös kotiympäristössä. Maximilian taitaa olla enemmän mielissään siitä, että saa olla kotona minun kanssani, sillä hän jo päiväkodin aikanakin sairastaessaan protestoi vastaan enemmän kun piti päiväkotiin sairastamisen jälkeen palata. Ensimmäinen viikko kotona oli varmasti raskain, kun lapset yllättäen jäivät kotiin ja tilanne oli kaikille uusi, siinä oli aluksi kaikilla ihmettelemistä ja itselläni välillä tuntui, että pää kirjaimmellisesti räjähtää, kun lapset aluksi kinastelivat myös keskenään enemmän. Nyt, kun tilanne on suhteellisen normalisoitunut, on myös rauhakin palannut kotiin ja melkein jo tuntuu ettei mitään päiväkotiaikaa olisi koskaan ollutkaan.

kotona lasten kanssa

Vaikka täältä blogin puoleltakin olen ollut poissa jo useamman kuukauden, tuntuu kuin siitä olisi vain hetki aikaa. Opinnot aloitettuani arki ja elämä veivät mennessään niin, että hyvä kun edes muistin koko blogin olemassaoloa. Nyt kun ehdin hetken olemaan kotona täysipäiväisesti, tajusin että hei, nythän blogikin suorastaaan huutaa nimeäni! Eli varmasti tulen nyt useammin päivittämään blogia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.