Ratin taakse pakon edessä

Suoritin autokoulun. Tai siis autokoulun olen suorittanut jo 4 vuotta sitten, mutta ajanut olin sen jälkeen tasan yhden ainoan kerran. Miksikö? Minäpä avaan hieman.
Suorittaessani autokoulua olin raskaana, odotimme esikoistamme ja käytössä oli vain yksi auto, jota en etätyöni vuoksi tarvinnut. Ajaminen vain jäi ja sitten syntyikin Vanessa. Kynnys oli suuri lähteä ajamaan pienen vauvan kanssa, kunnes kynnys vaan kasvoi ja kasvoi entisestään. Autokoulun kakkosvaiheen suorittamiseen oli aikaa 2 vuotta. Ja mitenhän se meni? No penkin alle tietysti! Kun muistin koko määräajan umpeutumisen, olin uudestaan raskaana, eikä todellakaan huvittanut hypätä rattiin raskausvatsani kanssa ja stressata ajon sujumista uudelleen koska… no, eihän se olisi sujunut. Määräaika tosiaan umpeutui helmikuussa 2018. Sen jälkeen on tiedoissani vilkkunut tieto ajokiellosta, enkä saanut ajaa autoa lainkaan.

autokoulun suorittaminen

Kun sitten pari kuukautta sitten päätimme muuttaa pois Helsingistä, oli päivänselvää, että toinen oli auto oli hankittava. Ja jotta voisin ajaa koko autoa, minun olisi suoritettava se suorittamatta jäänyt kakkosvaihe, nykyään siis RTK eli riskientunnistamisekoulutus. ”Miten ironinen nimitys, kun minähän se itse riski olisin siinä”, muistan miettineeni. No, ei sitten muuta kuin tuumasta toimeen, 4 ajotuntia, 4 teoriatuntia ja voila, saisin ajaa! Tietysti olin itse sen verran itsekriittinen, että otin 4 lisäajotuntia tuon lisäksi, jotta ajaminen sujuisi edes jotenkin, enkä heti löytäisi itseäni ensimmäisestä ojasta. Paljon hermoja, hikeä ja kauhistusta se vaati, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin – ajokielto on kumottu ja vihreä valo vilkkuu tiedoissa! No, sitten päästiinkin siihen, että pitäisi oikeasti lähteä ajamaan, itse ja yksin. Tuo viimeisin oli se joka eniten kauhistutti. Oliko jo maininnut, että kärsin kontrollintarpeesta? Jep, mahdoton yhtälö!

autolla ajaminen

Olen nyt RTK:n suorittamisen jälkeen ajanut about 10 kertaa, joista 4 kertaa yksikseni ja NYT voin sanoa, että alkaa tuntumaan omalta jutulta. Mutta ei se tosiaan helppoa ole ollut ja välillä fiilis on ollut todella typerä, auto on sammunut muutaman kerran, ajolinjat ovat takkuilleet alussa, vaihteiden ihmeellinen maailma tuntui aluksi vähintäänkin rakettitieteeltä ja tuntui, kuin järki olisi paennut päästäni heti ratin taakse istuessani. Mainitsinko jo että kärsin epävarmuudesta? Se on nimittäin mahtava lisä tuohon soppaan. Pitäisi varmaan lisätä auton puskuriin tarra tekstillä: ”Varo, tässä ajaa ajopelkoinen epävarma kontrollifriikki”, voi olla että olisi siinä vaiheessa melko hiljaista ympärillä.

Tue blogia seuraamalla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.